Okei, annoin itselleni ennen joulua luvan, että saan syödä normaalisti. En tiedä, onko tämä ollut sitä, kun perhe on syönyt samalla tavalla. Joskus tuntuu siltä, että syön kaikkein eniten. Mutta ainakin tässä on se positiivinen asia, että vanhemmat ei ainakaan väitä, ettenkö minä söisi. En minä hahmota enää, mikä on normaalia syömistä ja mikä ei. Olen koko ajan napostelemassa jotain. Se on kamalaa. Pystynkö minä pääsemään siitä tavasta eroon? Pakko!
Tätä paskansyöntiä jatkuu vielä pari viikkoa, kunnes taas pääsen perheen luota omilleni. Toimintasuunnitelma on tämä:
- En saa ostaa herkkuja kaappiin tai muutenkaan
- En saa syödä koulussa kuin omia terveellisiä eväitäni
- Saan syödä hedelmiä, vihanneksia, kasviksia, mehukeittoa, maitorahkaa ja kerran päivässä puuroa tai mysliä tai muuta vastaavaa
- En saa syödä mitään lihottavaa!
Lisäksi minun pitää lisätä liikkumistani. Pitää ottaa kaikki hyötyliikunta, mitä vain voi saada. En käytä hissiä, kävelen bussilla menemisen sijaan lyhyet matkat jne.. Tämä aika, kun vielä olen täällä 'kotona' aion käydä lenkillä monesti. Minulla on aikaa, kun kaikki muut ovat töissä.
Olen aika fanaattinen tämän suhteen, sillä katsoin juuri, että olen joulun aikana lihonut melkein 5 kiloa! Ja sen huomaa ja sen tuntee. En halua hyppiä, koska tuntuu, että kaikki paikat vain hyllyvät kaikesta läskistä. Takapuoli roikkuu, reidet hölskyy ja käsivarret on löysät isot pötkylät. Vihaan tätä ruumista, inhottava. Ja kun tämä kaikki on vielä itseaiheutettua. Itsehän minä olen sen kaiken paskan syönyt. Kukaan ei ole pakottanut. Olen innolla ottanut lisää ruokaa ja napsinut suklaata rasioista ja muuta.
Tämänhetkinen painoni on siis 58,4 kg. Häpeänkö? Kyllä! BMI on siis 19,7 vaikka haluan sen pysyvän alle 18. Miksi minä teen tätä itselleni? Miksi minä syön?! Kumpa voisin olla syömättä, että voisin voida paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti