10 kertynyttä kiloa

Melkein vuosi edellisestä merkinnästä. Minun ei pitäisi tehdä tätä, minun ei pitäisi kirjoittaa tänne. Olen jo melkein terve, painan paljon (kuulemma sopivasti). Haluan palata entiseen. Haluan painaa 47 kiloa. Nyt olen 10 kiloa liikaa. Ahdistaa. En haluaisi tuhota elämääni, mutta kuulemma teen sen sillä, että laihdutan. Ehkä se on totta. Mutta haluan molemmat. Haluan olla laiha ja onnellinen.

Kolme päivää on mennyt vähällä syömisellä. Miksei koko viikko? Poikaystävä tulee huomenna ja hän syö kuin hevonen ja minunkin pitää syödä. Että pysyn terveenä.. kyllä minä sen tiedän, mutta en tule laihaksi jos syön.

Ei paljoa kirjoitettavaa

Ei minulla ole tänne enää paljoa kirjoitettavaa.. Ei sillä, että asiat olisivat unohtuneet.. mutta niiden ajatteleminen alkaa ahdistaa ja johtavat siihen, että lakkaan syömästä. Ja oikeasti yritän parantua.. Ainakin luulen niin. On kaksi minua ja ne tappelevat keskenään. Varmaan tuttu ajatus kaikille..

Lääkitystä nostettiin ja olen ollut väsynyt ja ruokahaluton sen takia. Pääsin ainakin vähäksi aikaa nukahtamislääke+särkylääke kierteestä irti kun nukahdan kerrankin iltaisin hyvin. Eiköhän se vointikin tästä ala taas parantua.. 

Kämppäkaveri on yli viikon poissa. Se tarkoittaa vapaampaa elämää minulle niiden asioiden suhteen, jotka ei saa tulla päivänvaloon. Tupakointi ja alkoholi. "Minähän en polta, enkä juo."

Tällaista tällä kertaa.

Ajan vierintä

Anteeksi, en ole kirjoittanut, enkä ole lukenut. Olen ollut tauolla.. pitkällä. Olo on ollut hyvä, mutta nyt se on alkanut huonontumaan. En tiedä, mistä se johtuu. Minulla on mielialalääkkeet ja nukahtamislääkkeet. Mielialalääkkeiden annostusta luultavasti nostetaan ja se voi vaikuttaa siihen, että alan voimaan taas paremmin. Se on hyvä juttu.

Salaisesti mietin pääni sisällä: jes, masennus on hoidossa, voin keskittyä täysillä laihduttamiseen. Sen ei pitäisi mennä niin. Minun pitäisi parantua kokonaan. Minulla on ihana elämä edessä, en halua pilata sitä. Mutten haluaisi kohdata sitä näin isona. Haluaisin olla laiha ja kaunis kun elän täydellistä elämääni.

Tulkaa joku parantamaan minut, ottakaa nämä ajatukset pois minun päästä, että voin elää täydellisen elämäni loppuun asti onnellisena. Ottakaa pois tarve syödä nukahtamislääkkeitä liikaa ja ottakaa pois särkylääkeriippuvuus. Hilainen avunhuuto ei kenellekään.

Rappionorsu peilissä

En ole enää vapaa tupakasta, enkä ole absolutisti. Entinen elämäni hajoaa käsiin. Toisaalta kaipaan vaihtelua.. joku elämänvaihe on jäänyt elämättä. Toisaalta olen aina halveksunut tupakoimista ja juomista. Haluan olla sellaisen yläpuolella. Haistattaa kaikelle sellaiselle.. Ehkä vain tyydyn olemaan kaksinaamainen. Koska kukaan, joka tuntee minut "in real life" ei tiedä tästä. 

Painan varmaan vieläkin ihan tuhottomasti.. En ole hirveämmin edes yrittänyt syödä vähemmän.. Olen itseasiassa yrittänyt syödä enemmän. Ja voin paremmin. Toisaalta tuntuu hyvältä voida paremmin, pystyy keskittymään ja kaikkea. Jotenkin utopistista. Mutta peilikuvasta loistaa norsu kaikkine ihroineen. Se on inhottavaa. Joskus vielä opin hyväksymään sen norsun. Joskus vielä..

Inhottava ällöttävä..

Inhottaa.. syön niin paljon. Huomaan kaikki syömiseni miljoona kertaa paremmin, kun kirjoitan poliklinikkaa varten ruokapäiväkirjaa. Syön niin paljon liikaa. Ja tekee mieli vain syödä enemmän ja enemmän ja enemmän. Haluaisin olla ajattelematta tätä kaikkea. En jaksaisi.

Haluan painaa sen 45 kiloa, mutta nyt painan sen 56 kg ja joka paikka löllyy. Maha pomppii kun kävelen ja käsien läskit heiluvat. Jalat hölskyy toisiaan vasten.. ja takapuoli leviää tuolin reunojen yli. Ällöttävää. Inhottavaa. Harjaan hiuksiani rasvaisen pääni sivuille, posket on pyöreät. Joka paikassa on miljoona kiloa ylimääräistä.

Elämä

Herkistyin, joku kaipasi minua, kiitos.

Minun elämä on ollut viimeaikoina vuoristorataa.. Hoidon tarpeen haastatteluja, labrakokeita, ekg:a, keskusteluja, hajoamisia ja kasaamisia. Syömistä.. 

Yritän parantua, haluan parantua, haluan olla maailman hoikin ja täydellisin ja yritän sitä. Kaikki on tosi ristiriitaista. Haluan elämäni takaisin.

En nyt kirjoita tällä kertaa tämän pidempään.

Tuhatkalorikaakaota ja muuta paskaa

Nukuin puoleen päivään asti ja söin ison kulhollisen puuroa omenahillolla. Kämppis heräsi ja söin piirakanpalan ja raejuustosalaattia. Lähdin keskustaan tapaamaan kaveria ja odotellessa söin puoli pussia karkkia. Mentiin kaverin kanssa kahvilaan ja söin ison jäätelöannoksen ja join tuhatkalorikaakaon.

Mulla oli niin huono olo.. ei ole pitkään aikaan ollut fyysisesti niin oksettava olo. Se oli kamalaa kun siellä kahvilassa meinasi oksennus pyrkiä ylös. Menin vessaan, mutta en oksentanut.. Huono olo meni ohi vasta kotona kun olin juonut kaksi lasia samarinia. Yök Yök Yök. Läskistyn. Kaikki ne hyvät päivät menee ihan hukkaan kun ahmin pari päivää. Helevetti.